Kerkko odottaa kesää

Sieltä se kesä tulee

Ystäväni Kerkko

Lyhyessä alkuesittelyssäni tulen maininneeksi myös hiiriystäväni - Kerkon, eli ettei epäselväksi jää, mikä se on ja mitä se duunaa, ajattelin nyt vähän raottaa hiirulin maailmaa muillekkin.

Kerkko siis on ihan oikea hiiri, tummanharmaa kesyhiiri uros.

Uhmaten kaikkien tahtoa päädyin lyhyen harkintani jälkeen ottamaan uros hiiren, enkä laumallista naaraita.
Ennen hiiren ottoa haalin niin paljon tietoa netistä kun löysin, jokaisella sivustolla ja nettipalstalla törmäsin kuitenkin yhä uudelleen ja uudelleen aina samaan,"uros hiirten virtsa on todella voimakkaan hajuista" ja eläinkaupassakin katsottiin melkein kieroon kysellessäni uroshiiren perään, eivät edes siellä pidä uroksia myynnissä koska ne todellakin käryävät niin pahalle.
Viikonlopun asiaa punnittuani olin kuitenkin varma että uroksen minä otan, koska tosiaan naaraita olisi sitten pitänyt olla vähintään se kaksi tai pieni lauma, enkä minä todellakaan halunnut laumallista hiiriä, ihan vaan yhden.

Kerkolla ikää 1kk, toinen päivä uudessa kodissa.

Kohta meillä olikin kotona omassa kopissaan pienenpieni tikkari, niin pieni se oli.
No kohta ei ollutkaan enää tikkaria, nimittäin viikossa hiiruli tuplasi kokonsa ja siinähän tuo on nyt pysynyt, ehkä muutama lisä milligrammma on vyötärölle tullut, mutta pituutta ei ole enää pahemmin kasvanut. Sen sijaan näyttäisi siltä että pallit senkun jatkaa kasvamistaan. Hhe

Niin, niihin hajuihin palaten! Pelkäsin aluksi tuota hajuhommaa että mitenköhän käy kun tosiaan yksiössä asutaan ja uroshiiren virtsa haisee, kuuleman mukaan. 

Kerkko on asustellut meillä nyt noin kuukauden, eikä se mielestäni niin pahalta haise, kun kuivikkeena on kissoille tarkoitettua hajua sitovaa puupellettiä, eikä siis yhtään purua. Vain pellettiä ja heinää. Ja kun ei siivotessa vaihda kaikkia kuivikkeita uusiin, ei hiirelläkään ole niin iso työ merkkailla kotiaan.

Kerkon koti

Eli tähän asti meillä ainakin on mennyt suuremmitta hajuitta ja muutenkin ihan hyvin.

Kerkko tykkää uudesta kodistaan niin paljon, ettei muualle sieltä edes haluaisi, ei siis ole karkailija miehiä mitä olen hiiristä kuullut puhuttavan.

Hiiruli on sosiaalinen ja tykkää kyhnöttää olkapäällä/niskassa. Harmittaa kun sitä ei voi päästää juoksentelemaan pitkin asuntoa, tarkoituksenani on tuota varten hankkia sellainen muovinen läpinäkyvä pallo missä se voisi juoksennella vapaasti asunnossa.

Hiirelle on helppo ja mukava keksiä kaikenlaista virikettä häkkihengailun lisukkeeksi, se ei oikeastaan paljoa vaadi, kun vaan jotain aina jaksaa, se on onnellinen vaikka uudesta seinäkiipelymunakenno- kyhäelmästä kun pääsee nakertelemaan, kiipeilemään ja pomppimaan pitkin seiniä.

Hiiri on kiva kaveri, eikä yhtään niin tylsä kun hamsteri, suosittelen!

 

Pitkästä pitkästä PITKÄSTÄ AIKAA

Siitähän on tovi vierähtänyt kun tänneppäin olen viimeksi edes katsonut, talvikin alkaa kääntyä jo kevään puolelle.
Koko tämän lyhyen talven olen tehnyt hurjasti käsitöitä, enemmän kuin koskaan. Josko siis olisi jo aika niitä tännekkin päin näytille laittaa!
Ja jospa tuleva kevät saisi minut innostumaan bloggaamisesta niin että juttua tulisi enemmänkin kun kerran puolessa vuodessa..

Tässä taidonnäytteitäni kuluneelta talvelta!

Vauvan haalari, kyhäilty käyttämällä useamman vaatteen kaavoja, taskut itse muotoiltu

Kantapäätä

Lasten villasukkia

Vauva- villiksiä

Vauvan villasukat ja tumput

Meikkipussi

Anteeksi paskaisen peilin ja kuvanlaadun, musta kotelomekko mummon hautajaisiin

Itsellenikin olen kerinnyt jotain tekemään, villikset! Nalle-lankaa

Kotitekoinen hiiren häkki, isän kanssa kötöstettiin

Toiletti/meikkipussukka

Pussukka kierrätys-kankaista

Uusi helmalakana hetekkaan, kangas vanhasta pussilakanasta eli kierrätettyä sekin

Naisten palmikko- räpikkäät